Helsingin poliisin kokenut seksuaalirikostutkija Maija Aunio pohtii blogissaan, millaisen tunteiden ja tilanteiden kirjon hän on kohdannut työssään. Aunio on tutkinut seksuaalirikoksia lähes 14 vuotta.
Aunio toteaa blogikirjoituksessaan, että tunteiden tunnistaminen on ihmillisen ammattilaisen merkki. Jos poliisin ainoaksi tunteeksi jää kyynisyys, peli on menetetty.
Miltä minusta tuntui silloin,
kun rikoksesta epäilty, joka kuulustelussa ensimmäisessä lauseessaan itsekriminointisuojan ymmärtäen myönsi käyttäneensä lasta seksuaalisesti hyväkseen, pyysi itkien apua?
kun raiskauksen uhri pääsi tuomioistuimen syylliseksi toteaman epäillyn maksamilla korvauksilla maailman toiselle laidalle tapaamaan läheistä sukulaistaan, jota ei ollut vuosiin nähnyt?
kun tajusin, miten pienillä ilmeillä, eleillä tai viattomalta tuntuvalla kysymyksellä, voin vahingossa johdatella lasta videokuulustelussa, joka joissakin tapauksissa on ainut todiste tämän lapsen joutumisesta rikoksen uhriksi?
