Helsinki. Kun ihminen kuolee yllättävissä olosuhteissa, tarvitaan poliisia selvittämään menehtymisen syy. Helsingin poliisissa tutkittiin viime vuonna 1 266 kuolemaa, eli uusia kuolemansyyn selvittämistä vaativia tapauksia kirjataan keskimäärin kolme tai neljä päivässä. Poliisi tekee kuolemansyyn selvittämisiä vuosi vuodelta enemmän, mikä johtuu muun muassa suurten ikäluokkien ikääntymisestä, tiedottaa Helsingin poliisilaitos.
Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on aina poliisin tehtävä. Sellainen tehdään, jos ihmisen epäillään kuolleen rikoksen, itsemurhan, tapaturman, myrkytyksen, ammattitaudin, hoitotoimenpiteen tai muun yllättävän syyn takia.
Kuolemansyyn selvittäminen voi olla myös lääketieteellinen, jolloin taustalla täytyy olla kuolemaa selittävä sairaus. Lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä vastaa terveydenhuollon yksikkö, joka on hoitanut menehtynyttä henkilöä.
Helsingin poliisi on saanut tänä vuonna selvitettäväksi 185 kuolemaa.
– Ei voi sanoa, että olisi olemassa tyypillistä tapausta, joka vaatii oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Usein menehtyneillä ei ole hoitotaustaa mutta heillä voi olla esimerkiksi pitkäaikaisia päihde- ja mielenterveyssairauksia, jotka eivät kuitenkaan yksistään selitä kuolemaa, kertoo ryhmänjohtaja, rikosylikonstaapeli Hannu Erola.
Kuolemansyyntutkinta on vaativaa poliisityötä, joka edellyttää tutkijalta ymmärrystä paitsi oikeuslääketieteellisistä teemoista myös ihmisten aidosta kohtaamisesta. Helsingin poliisissa kuolemansyyn selvittämisestä vastaa neljän poliisin ryhmä, johon kuuluu ryhmänjohtaja ja kolme rikostutkijaa.
– On tärkeää muistaa, että olemme tekemisissä vähintään yhtä monen omaisen kuin vainajan kanssa. Yleensä yhdellä menehtyneellä on useita läheisiä, joihin ollaan yhteydessä. Suuri osa tutkijoiden työajasta kuluu puhelimessa ihmisten kanssa, sanoo Erola.
Näin kuolemansyyn selvittäminen etenee löytöpaikalta kuolintodistuksen lähettämiseen
Kuolemantapauksen tutkiminen alkaa, kun poliisi saa tiedon tapahtuneesta hätäkeskukselta. Tämän jälkeen arvioidaan, tarvitaanko poliisia vainajan löytöpaikalla.
Paikan päällä partio aloittaa kuolemansyyn selvittämisen kuolleen ihmisen henkilöllisyyden varmistamisesta. Seuraavaksi suoritetaan vainajan ulkotarkastus. Partio myös tutkii, millaiset kuoleman olosuhteet ovat olleet, ja arvioi kuolinaikaa. Toisin kuin monesti luullaan, edes oikeuslääkäri ei välttämättä pysty selvittämään, milloin ihminen on tarkalleen kuollut.
Kun alustavat tutkimukset on suoritettu löytöpaikalla, poliisi tilaa sopimushautaustoimistolta vainajalle kuljetuksen oikeuslääketieteen yksikköön.
Jos tarvitaan lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen, viranomaiset järjestävät vainajan kuljetuksen sairaalan säilytystiloihin ja poliisi pyytää kuolemansyyn selvittämistä kuollutta hoitaneelta taholta.
Ensitoimenpiteiden jälkeen poliisi tekee ilmoituksen kuolemansyyn selvittämisestä ja ruumiinavausmääräyksen. Ruumiinavaus tehdään noin viikon kuluessa henkilön menehtymisestä tai löytymisestä. Ruumiinavaukseen ei tarvita omaisten suostumusta, ja siitä vastaa terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Suomessa suoritetaan ruumiinavauksia enemmän kuin monessa muussa maassa. Jos suomalainen kuolee ulkomailla, paikalliset viranomaiset saattavat tehdä menehtymisestä vain kuolintodistuksen.
– Oikeuslääkäri arvioi, riittääkö ulkomailla tehty kuolinsyynselvitys vai tarvitaanko ruumiinavaus, jos vainaja kuljetetaan Suomeen, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Crista Granroth, joka vastaa kuolemansyyn selvittämisestä Helsingin poliisilaitoksella.
THL toimittaa poliisille lääkärin tekemän kuolintodistuksen ja lausunnon kuolemansyyn tutkimisesta, joiden saaminen kestää Helsingissä yleensä kuukausista puoleen vuoteen. Poliisi voi pitää odotusaikana yhteyttä omaisiin ja selvittää tarvittaessa erilaisia asioita kuolemantapaukseen liittyen.
Kuolemansyyn selvittäminen päättyy, kun poliisi saa THL:n lausunnon ja lähettää sen omaisille.
Poliisi ei voi kertoa julkisuuteen juuri mitään kuolemansyyn selvittämisestä
Kuolemansyyn tutkinnan sisältö on lain mukaan salassa pidettävää tietoa, joten poliisi ei lähtökohtaisesti voi tiedottaa tapauksista julkisuuteen. Poliisin tavoitteena on myös aina viedä kuolinviesti omaisille ennen kuin tiedot tapahtuneesta leviävät mahdollisesti mediassa tai sosiaalisessa mediassa.
– Joskus harvoin avaamme julkisuuteen tapauksia, joissa poliisi tekee kuolemansyyn selvityksen. Tavoitteena on silloin saada selville vainajan henkilöllisyys tai lisätietoa kuoleman olosuhteista. Myös henkirikosepäilyistä tai tapaturmista voimme tiedottaa, sanoo rikoskomisario Crista Granroth.
Toisinaan nousee esiin tapauksia, joissa ihminen on ollut kuolleena viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia ennen löytymistään. Helsingin poliisin tietoon tulee vuodessa useita tällaisia kuolemia. Taustalla on monesti ihmisen tahaton tai tahallinen erakoituminen sekä ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa.
– Suuressa kaupungissa, kuten Helsingissä, on helppoa jättäytyä omiin oloihin. Naapurit eivät yleensä tunne toisiaan ja yhteisöllisyyttä ei ehkä ole samalla tavalla kuin pienemmillä paikkakunnilla. Ihmisellä ei välttämättä ole omaisia tai hän on tehnyt yhteydenpidosta mahdotonta, sanoo rikosylikonstaapeli Hannu Erola.
Kuolinviestin vieminen on yksi poliisin raskaimmista työtehtävistä
Poliisi vie tiedon kuolemasta omaisille silloin, jos poliisi vastaa kuolemansyyn selvittämisestä. Yleensä kuolinviesti toimitetaan sen jälkeen, kun poliisi on hoitanut kuolemansyyn selvittämisen alustavat toimenpiteet vainajan löytöpaikalla.
Helsingin poliisissa tiedon kuolemasta voi välittää omaisille rikostutkinnan partio tai kenttäpartio. Suru-uutinen yritetään saada perille nopeasti ja kasvotusten. Poliisi kertoo omaiselle tämän läheisen kuolemasta suoraan ilman kiertoilmaisuja.
– Kuolinviestin vieminen vaatii herkkyyttä ja suoraselkäisyyttä. Tehtävä on hyvin vaativa. Omaiset saattavat muistaa jokaisen tilanteessa sanotun sanan lopunikäänsä. Kuolinviestin viemisen kuitenkin oppii ja siihen jollakin tavalla tottuu tekemällä. Jokainen poliisi kehittää oman tyylin hoitaa suru-uutisen kertomisen, sanoo rikosylikonstaapeli Hannu Erola.
Puhe ei välttämättä jää mieleen, kun ihminen saa tiedon läheisen yllättävästä kuolemasta. Helsingin poliisi jakaa vainajan läheisille kirjallisen omaisohjeen, joka sisältää tietoa kuolemansyyn selvittämisestä, perunkirjoituksesta ja hautajaisjärjestelyistä.
Poliisi käyttää omaisten luona niin paljon aikaa kuin on tarpeen. Paikalle voidaan kutsua myös sosiaali- ja kriisipäivystys tai antaa päivystykseen lähiomaisen yhteystiedot, jos omainen niin toivoo.
