Poliisihallitus. Hallitus julkaisi viime viikolla tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonannossa todetaan, kuinka suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on perinteisesti ollut siinä, että olemme pystyneet puhumaan myös vaikeista asioista ja lopulta löytäneet yhteisen sävelen. Sanat muuttavat maailmaa ja erityisesti kun sanojana on luotettu instituutioLinkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessä, kuten suomalainen poliisi, sillä on vaikutusta käsityksiimme yhteiskunnasta ja turvallisuudesta. Siksi onkin tarkoin punnittava, mitä sanoo, sekä sitä, millaisen viestin teot lähettävät, kirjoittaa poliisijohtaja Sanna Heikinheimo plogissaan.
Poliisin toiminnan kohdalla kyse onkin jatkuvasta tasapainon hakemisesta. Kun poliisi puhuu rikollisuudesta tai erilaisista tekijäryhmistä, olivatpa kyseessä vakaviin rikoksiin syyllistyneet nuoret tai vaikkapa maahanmuuttajataustaiset katujengiläiset, ilmiö on poliisin näkökulmasta todellinen, huolta herättävä ja puuttumista edellyttävä. Tieto rikollisuudesta on poliisitoiminnan taustalla – ja kenen tahansa tutustuttavissa.
Poliisi ei tahdo, että sen rikollisuudesta tekemiä huomioita käytetään ihmisryhmien leimaamiseen, mutta toisaalta ei ole rehellistä tai hallinnon avoimuusperiaatteen kannalta kestävää vaieta faktoista. Päätöksenteko vaatii tuekseen tietoa, mutta asioista pitää kertoa myös siksi, että voidakseen luottaa poliisiin ihmisten tulee kyetä luottaa, että huomioimme toiminnassamme, mitä yhteiskunnassa on meneillään ja puutumme rikoksiin.
Kun rikos tapahtuu, tekijän taustalla ei ole merkitystä; esitutkintaprosessi on täsmälleen samanlainen. Kesällä poliisi puuttui esitutkinnassa olevien tai jo syyteharkintaan siirtyneiden rikostapausten todistusaineistona käytettyjen videoiden levittämisen verkossa. Rikoksentekijöiden taustan hyssyttelystä ei ole kyse – on kyse rikoksen uhrien oikeudesta yksityisyyteen ja siihen, ettei heitä nöyryyttävää materiaalia liiku verkossa.
Koska poliisi on esitutkintaviranomaisena vasta viimesijainen toimija, meidän pyrkimyksenämme on herätellä muuta yhteiskuntaa ryhtymään toimenpiteisiin jo kauan ennen kuin huono-osaisuus ilmenee rikoksena. Tiedämme, että esimerkiksi syrjäytyminen on merkittävä rikollisuutta lisäävä tekijä, siksi poliisin toiveena onkin, että esiin nostamiemme teemojen kautta huomaamme yhteiskuntana, mihin johtaa sellainen kehitys, jossa joku ”putoaa kelkasta”.
Rasismikeskustelun yksi elementti on ollut se, täytyykö teon olla rikos ollakseen rasismia. Poliisin toimivaltaan kuuluu selvittää rikoksia. Eräs esitutkinnassa selvitettävistä asioista on teon motiivi. Mikäli motiivin voidaan osoittaa olleen rasistinen, voi syyttäjä vaatia tavanomaista ankarampaa rangaistusta – vuodesta 2004 alkaen rikoksen rasistinen motiivi on siis voinut olla tuomion koventamisperuste lähtökohtaisesti minkä tahansa rikoksen osalta. Toki rasistisen ajattelun ilmentäminen itsessään voi myös täyttää rikoksen tunnusmerkistön, kuten voi olla vaikkapa kunnianloukkauksen tai kansanryhmää vastaan kiihottamisen kohdalla.
Myös poliisin osalta on viime vuosina käyty rasismi- ja syrjintäkeskustelua, osin kommenttina muualla maailmassa tapahtuneisiin tekoihin, kuten black lives matter -liikehdintään, osin taas arvioitavaksi on noussut suomalaisen poliisin toiminta. Ainakin poliisin osalta tämä keskustelu on kannustanut meitä muistamaan poliisin toimintaa kohtaan koetun luottamuksen keskeisen merkityksen.
Luottamus suomalaiseen poliisiin on yhä maailmanennätysluokkaa, 91 prosenttia. Säännönmukaisesti toteutettavan poliisibarometrin avulla on vuodesta 1999 alkaen tarkasteltu suomalaisten näkemyksiä poliisitoiminnasta. Luottamus poliisiin on viimeisimmän barometrin mukaan säilynyt yleisesti vahvana. Tärkeimpiä syitä luottamukselle oli vastaajien mukaan kokemus asiallisesta toimintatavasta ja oikeudenmukaisuudesta. Luottamuksen ylläpitäminen edellyttää, että turvaamme jokaista riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Tämän luottamuksen säilyttämiseen olemme sitoutuneet koko organisaationa.
