Pohjanmaan käräjäoikeus on 10.10.2018 tuominnut laihialaisen rakennusmuovia valmistavan yhtiön toimitusjohtajan 60 päiväsakkoon työsyrjinnästä ja työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta. Lisäksi toimitusjohtaja ja yhtiö tuomittiin yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle työsyrjintärikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 3 269,29 euroa.
Tammikuussa 2015 toimitetulla työsuojelutarkastuksella kävi ilmi, että yhtiön kahdelle työntekijälle maksettiin pienempää tuntipalkkaa, kuin mitä heille olisi kyseisellä alalla yleissitovan työehtosopimuksen mukaan tullut maksaa. Työnantaja oli ilmoittanut työsuojelutarkastajalle kyseisen menettelyn syyksi sen, että ko. työntekijät saivat käyttää työaikaa uskontonsa harjoittamiseen, minkä työnantaja kuitenkin myöhemmin kiisti oikeudessa.
Lisäksi tarkastuksella kävi ilmi, että yhdellä EU:n ulkopuolisen maan kansalaisella ei ollut työnantajan toimialalla työskentelyyn oikeuttavaa oleskelulupaa, eikä työnantaja ollut ulkomaalaislain velvoitteista huolimatta toimittanut työ- ja elinkeinotoimistolle tietoja työntekijän työsuhteen keskeisistä ehdoista.
Oikeudessa keskusteliin muun muassa siitä, kuinka paljon työaikaa uskonnon harjoittamiseen työpäivän aikana kului. Työnantajan mukaan työaikaa tuhlaantui päivässä noin tunti, mistä syystä hänen laskelmiensa mukaan työntekijät olivat saaneet työehtosopimuksessa sovitun minimipalkan, koska heille maksettiin palkkaa tosiasiassa tehdyn 7 tunnin sijaan 8 tunnista.
Oikeudessa kuullun työntekijän kertoman mukaan varsinaista työaikaa kului uskonnon harjoittamiseen keskimäärin noin 15 minuuttia päivässä, sillä he pyrkivät harjoittamaan uskontoaan mahdollisuuksien mukaan lakisääteisten taukojen aikana. Koska uskonnon harjoittamisen ajankohta liittyy auringonnousuun, siihen työajalla käytettyjen hetkien lukumäärä vaihtelee.
Käräjäoikeus katsoi, ettei työntekijän kertomusta ollut syytä epäillä, erityisesti siksi, että työntekijä ei ollut esittänyt oikeudessa mitään vaatimuksia. Oikeudessa esitetyistä kirjallisista todisteista ei käynyt ilmi työnantajan kertomusta tukevia seikkoja, vaan kirjallisten todisteiden mukaan työntekijöiden kanssa oli sovittu 9 € tuntipalkasta ja 8 tunnin työpäivistä, mikä myös palkkalaskelmien mukaan toteutui. Käräjäoikeus katsoi, että työnantajan kertomukseen perustuva menettely olisi ollut keinotekoinen sekä tosiasiallista työaikaa ja palkanmaksua vastaamaton.
Käräjäoikeus totesi lopuksi, että tunnin vähentäminen palkanmaksusta on joka tapauksessa ollut ylimitoitettua, eikä perustetta työehtosopimuksen minimipalkkaa pienemmälle tuntipalkalle ollut. Näin oli kuitenkin menetelty, ja menettely perustui työntekijöiden uskontoon.
Työnantajan ulkomaalaisrikkomuksen osalta käräjäoikeus totesi, että kysymys ei ole täysin vähäpätöisistä laiminlyönneistä, vaan työnantajalla on merkittävä asema siinä, että ottaa palvelukseensa haettavaan työhön kelpoisia henkilöitä. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen osalta työnantajalla on käräjäoikeuden mukaan merkittävä asema harmaan talouden kitkemistä koskevissa pyrkimyksissä.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue muistuttaa, että yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Työsuojelua sekä ulkomaalaisia koskevien määräysten ja niiden valvonnan tarkoituksena on turvata työehtojen ja muun kohtelun suhteen yhdet, kaikille samanlaiset työmarkkinat.
