Parkano. Sisä-Suomen poliisi joutui tekemään lopetusmääräyksen Parkanossa toistuvasti talojen pihalla käyneestä karhusta, jonka karkotusyritykset eivät olleet onnistuneet. Karhu lopetettiin 22.7.2024 noin klo 9.00, kertoo poliisi.
Karhusta oli tehty karkottamispäätös alun perin toukokuun lopulla sen jälkeen, kun siitä oli tullut hätäkeskukseen useita ilmoituksia, joiden mukaan karhu oli tullut asuttuun ympäristöön ja esimerkiksi käynyt mylläämässä jäteaseman roskapöntöt auki, eikä poistunut, vaikka paikalla oli pidetty autosta ääntä. Karhu oli myös tullut alueella toistuvasti talojen ja mökkien pihoihin eikä ollut arastellut paikalla olleita ihmisiä.
Riistanhoitoyhdistyksen SRVA-toimijat tekivät karhulle useita karkotusyrityksiä toukokuun ja kesäkuun aikana, mutta niidenkin jälkeen siitä on tullut poliisille useita ilmoituksia, joiden mukaan karhu on toistuvasti palannut pihamaille vaaraa aiheuttaen eikä osoita ihmisarkuutta. Alueen asukkaat ovat lapsineen joutuneet pysyttelemään sisätiloissa karhun liikkuessa pihoilla ja jäädessä oleskelemaan niille.
Sisä-Suomen poliisilaitos teki karhusta lopettamismääräyksen 17.7.2024. Päätöksen perusteena on se, että karhu on menettänyt ihmisarkuutensa ja näin aiheutti vaaraa alueen asukkaille. Tehtyjen havaintojen perusteella suurpeto on tottunut ihmisten läheisyyteen eikä siten sen käytös ole normaalia karhun käyttäytymistä. Poliisi on keskustellut päätöksestä myös Luonnonvarakeskuksen asiantuntijan kanssa.
Karhu lopetettiin Parkanon Karttiperällä, missä karhu oli myllännyt kierrätysaseman roskikset. Lopetuspaikka on n. 600 m päässä kierrätyspisteeltä, missä ampuminen saatiin turvallisesti suoritettua. Lopetuksen teki SRVA-toimija poliisin antamaan lopetusmääräykseen perustuen. Poliisi toimittaa eläimen ruhon riistantutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle Ruokavirastolle Ouluun.
Poliisin toimivaltuuden perustana on poliisilain 2 luvun 16 §, jonka mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle ja terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Poliisilain 1 luvun 4 §:ssä säädetty vähimmän haitan periaate koskee myös eläimiin kohdistuvia toimenpiteitä, jolloin eläimen lopettamisen on katsottava olevan viimesijainen keino. Lopetettavalta suurpedolta ei edellytetä alkanutta hyökkäystä tai aikaisempaa vahingon aiheuttamista (OKV/502/1/2009). Päätös perustuu poliisin tapauskohtaiseen kokonaisarvioon, jonka perusteella lievempiä keinoja asian ratkaisemiseen ei ollut.
Kuvituskuva.
Miksi eläintä ei voitu nukuttaa ampumalla siihen nukutusnuoli, ja sitten kuljettaa kauemmas pois alueelta metsään, kuten Kanadassa ja useissa muissa maissa tehdään? Tappaminen on tietenkin nopein ja helpoin tapa, mutta onko se oikein ratkaisu tässä tilanteessa?
Myös susia tapetaan jatkuvasti vaikka ne eivät ole vaaraksi ihmiselle. Kuinka monta vuosikymmentä on siitä kun viimeksi susi kävi ”ilman syytä” ihmisen kimppuun? Ja tuolloinkin kyseessä oli sairas, häiriintynyt yksilö jonka saattoi todeta heti.