Poliisihallitus. Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneet nuoret ovat usein omillaan ja suuressa riskissä joutua rikoksen kohteeksi tai tekijäksi. Hatkassa oleva nuori voi joutua esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi. Nuoren tilanteen ratkaisemiseksi tarvitsemme monialaista yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen kesken, kirjoittaa ylikomisario Mia Lehtinen Poliisihallituksen blogissa.
Nuori on lapsi, kun hän on alle 18-vuotias. YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista todetaan, että kaikissa julkisen ja yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu tulee turvata esimerkiksi niin, että viranomaisen toiminnasta ei aiheudu vahinkoa lapselle eikä lapsen oikeusturvaa loukata.
”Vuosittain tuhannet nuoret lähtevät hatkaan.”
Tuoreessa Hatka-hankkeen (Pesäpuu ry) selvityksessä on aiheena lapset ja nuoret, jotka ovat poistuneet luvatta sijaishuoltopaikasta ja jättäneet palaamatta. Kyseessä on vuosittain tuhansia nuoria koskettava ilmiö. Selvitys on erittäin tärkeä ja tämä surullinen ilmiö näkyy myös poliisin työssä.
Omilleen sijaishuoltopaikasta lähteminen asettaa nuoret konkreettiseen vaaraan. He ovat haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, joiden tulisi olla erityisen suojelun kohteena. Nuori voi joutua esimerkiksi tekemään pakotettuna rikoksen tai tarjoamaan majoituksesta vastineeksi seksiä. Poliisi ja koko yhteiskunta on ymmärrettävästi huolissaan näistä lapsista ja nuorista. On selvää, että yhteiskunnan palvelut eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla, jos nuori näkee hatkassa olemisen sijoituspaikkaa parempana vaihtoehtona. Eri ammattilaisten vähäiset ja vaihtuvat voimavarat vaikeuttavat kokonaiskuvan hallintaa ja vievät monet työntekijät äärirajoille. Meillä pitäisi olla parempia keinoja nuoren kokonaistilanteen arviointiin ja tukemiseen.
”Rikosten ennalta estäminen kuuluu koko yhteiskunnalle.”
Lasten ja nuorten kanssa työskennellessä korostuu monialainen yhteistyö. Nuoren asian tullessa poliisille, hänen tilannettaan tulisi pohtia eri viranomaisten yhteistyönä saman pöydän ääressä. Tämä edellyttää alueellisia, monialaisia toimintamalleja. Rikosprosessi on usein kuormittava prosessi, eikä aina ole tarkoituksenmukaista viedä sitä eteenpäin vähäisimmissä asioissa. Tärkeintä on, että nuori saa tukea ja tarkoituksena on myös katkaista kielteisten tapahtumien kierre. Tavoitteena on saattaa lapsi ja tarvittaessa hänen perheensä avun piiriin.
Rikosten ennalta estämisen tulee olla poikkihallinnollista kansallista työtä ja paikallisesti osa kunnan suunnitelmia ja toimia (oikeusministeriö, Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma 2016-2020, 2021.) Meidän tulee pohtia moniammatillisesti sitä, miten voimme tehokkaammin estää lasten ja nuorten joutumista rikosten kohteiksi ja tekijöiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja poliisin toimivalla yhteistyöllä on merkittävä rikoksia estävä vaikutus. Rikoksentorjunnan tulisi olla yksi keskeinen yhteistyön tavoite.
”On tunnistettava, että rikoksentekijä voikin olla ihmiskaupan uhri.”
On tärkeää huomioida se, että nuori voi joutua tekemään rikoksen pakotettuna, jolloin hän onkin ihmiskaupan uhri. Tämä meidän tulee tunnistaa jo senkin vuoksi, että rikosprosessissa on huomioitava rankaisemattomuusperiaate. Oikeusministeriön julkaisussa (Hannonen & Kainulainen 2022) selvitettiin, että rikolliseen toimintaa pakotettua ihmiskaupan uhria ei tule rangaista. Julkaisun mukaan ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisessa on puutteita, koska rikosprosessin aikana ei kiinnitetä riittävästi huomiota rikoksen taustalla vaikuttavaan hyväksikäyttöön. Poliisilla, syyttäjillä ja tuomareilla on velvollisuus arvioida rankaisemattomuusperiaatteen soveltamista yksittäisessä tapauksessa.
Yhteiskuntamme tulee huolehtia huonosti voivista lapsista ja nuorista riittävän ajoissa. Ennalta estävillä toimilla on merkittävä rooli. Perheiden haastavat tilanteet tulee tunnistaa ajoissa ja heidän tulee saada tarvittavaa tukea. Ympäristöllä ja perheellä on iso vaikutus nuoren hyvinvointiin. Ongelmat ovat usein kokonaisuuksien summa. Kun nuori on poliisin asiakas, on tapahtunut jo paljon. Onneksi silloinkaan ei ole liian myöhäistä, kun yhdessä tehdään oikeita toimia moniammatillisesti.
Miia Lehtinen
ylikomisario, Barnahus-hankkeen poliisiasiantuntija
Poliisihallitus
