Rattijuopot ja huumekuskit löytyvät jokaisen poliisilaitoksen uutislistoilta päivittäin yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Eikä ole harvinaista, että kiinnijääntejä on samalla henkilöllä vuosittain useita, pahimmillaan jopa kymmeniä.
Alkoholilla ajokuntoaan terästäneitä alkaa olla jo lukumääräisesti vähemmän kuin huumeratteja. Varmasti poliisillekin on aika turhauttavaa kuskata samaa reppanaa verikokeisiin ties kuinka monetta kertaa ja pyörittää samaa rallia vuodesta toiseen.
Hyvin usein myös ajoneuvon asiat ovat yhtä rempallaan kuin sen kuljettajankin. Ei ole harvinaista, että auto on katsastamaton, väärillä kilvillä, muutenkin liikennekelvoton ja liikennevakuutukset maksamatta.
Rattijuopon ajoneuvon takavarikointi on nykyään mahdollista, mutta jostakin syystä sitä keinoa käytetään aika harvoin. Yhden kerran Tiilenpää on poliisin huutokaupassa nähnyt tekoaan uusineen rattijuopon suhteellisen hyväkuntoisen auton takavarikoituna myynnissä.
Lain mukaan poliisi voi takavarikoida auton vain jos epäilty itse omistaa ajamansa ajoneuvon. Lopullisen tuomion ajoneuvon valtiolle menettämisestä tekee paikallinen käräjäoikeus. Tuomiot ovat yleensä oikeusasteissa pitäneet.
Taparattijuoppojen autot ovat usein niin huonokuntoisia, ettei niistä ole muuta kuin romutettaviksi. Pitäisikö lain tulkintaa kiristää sellaiseksi, että muutaman toistuneen kiinnijäämisen jälkeen rattijuopon tai huumekuskin auto tuomittaisiin aina paalattavaksi?
Ei sekään ongelmaa poistaisi, mutta varmasti pöllyissä tien päälle lähtemistä edes vaikeuttaisi.
