Poliisihallitus. Liikennevalvonnasta käytävä keskustelu keskittyy helposti suoritteisiin: pysäytyksiin, puhallutuksiin, liikennevirhemaksuihin ja sakkoihin. Uudessa blogikirjoituksessa tarkastellaan liikennevalvontaa toisen kysymyksen kautta: mitä valvonnalla pitäisi saada aikaan, kertoo Poliisihallitus.
– Poliisin liikennevalvonnan varsinainen tavoite ei ole mahdollisimman suuri määrä suoritteita. Tavoitteena on turvallisempi liikenne, poliisiylitarkastaja Ari Järveläinen kirjoittaa.
Liikennevalvontaa pyritään kohdentamaan tietojohtoisesti sinne, missä turvallisuusriski on suurin. Keskeisiä riskejä ovat esimerkiksi ylinopeudet sekä päihteiden, lääkkeiden, ajoterveyden tai väsymyksen heikentämä ajokyky.
Valvonnasta syntyy väistämättä seuraamuksia
Valvonnasta syntyy väistämättä myös seuraamuksia. Blogissa muistutetaan, että niiden määrä ei kuitenkaan ole toiminnan päämäärä.
– Liikennevirhemaksut, sakot ja ajokiellot ovat keinoja, turvallisempi liikenne päämäärä.
Kirjoituksessa käsitellään myös liikennevalvonnan johtamista ja mittareita sekä Helsingin poliisilaitoksen valvojakohtaista työvelvoitetta, josta on käyty julkista keskustelua, sanoo Järveläinen.
Samalla nostetaan esiin vaikeampi kysymys: miten liikennevalvonnan todellista vaikuttavuutta pitäisi mitata?
– Suoritteita on helpompi mitata kuin vaikuttavuutta. Voimme laskea pysäytykset, puhallutukset, huomautukset, liikennevirhemaksut, sakot ja ajokiellot. Sen sijaan emme voi yhtä helposti sanoa, kuinka monta vakavaa onnettomuutta juuri tietty valvontatoimenpide esti.
Lue blogista, miksi liikennevalvonnan onnistumista pitäisi tarkastella suoritteiden lisäksi turvallisuusvaikutusten kautta ja miksi ihmisen tekemälle valvonnalle on edelleen tarvetta.

