Nykyisin tilinumerot, tunnusluvut, pin-koodit, mobiilivarmenteet ja muut insinöörien tai koodinikkareiden keksinnöt ovat ihmisten pankkiasiointia ja tilitietoja turvaamassa.
Silti vähän väliä saa kuulla valepoliiseista ja muista huijareista, jotka ovat vieneet hyväuskoisten rahat pankkitililtä. Usein nämä hyväuskoiset ovat vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole pysyneet mukana nykymaailman kehityksen kelkassa.
Santaa salien lattioille kantavien joukosta pankit ovat jättäneet vanhukset pahiten heitteille. Jos ei hallitse tietokoneita ja älykännyköitä, ainoaksi keinoksi jää nostaa tiskiltä lompakkoon nippu seteleitä.
Mikäli nimittäin sattuu olemaan semmoisen pankin asiakas, johon vielä pääsee sisälle ja josta saa käteistä rahaa. Kun tiskillä asiointikin on tehty mahdollisimman vaikeaksi lyhyillä aukioloajoilla tai ajanvaraussysteemeillä, vanhukset nostavat lompakkoonsa kerralla enemmän rahaa kuin aikaisemmin oli tapana.
Kauppojen kassajonoissa näkee nykyisin mummoja, joiden lompakoista pilkottaa nippu viiskymppisiä. Entäpä jos siinä takana seisoo havaintoja tekemässä henkilö, jolla on mielessään pahat aikeet, eikä lainkaan omaatuntoa?
Hienoimmistakaan varmenteista ei ole hyötyä, jos niiden käyttöä ei ymmärretä. Rosvot kyllä keksivät keinot huijaamiseen ja linjoja pitkin tili on helppo tyhjentää.
Valepoliisin on aika hankala mennä pankkiin vanhan mummon pankkikirjalla rahaa nostamaan. Oliko vanha konsti sittenkin varmempi kuin pussillinen uusia?
