Kirjoitanko rehellisesti niin kuin asia on, vai niin kuin siitä kuuluu kirjoittaa?
Tätä seikkaa joutuu jokainen toimittaja nykyään mielessään pohtimaan. Eri asia sitten on, minkälaista tuskaa tuo ongelma kenellekin henkilökohtaisesti aiheuttaa.
Luultavasti jo tämän kolumnin otsikko riittää osalle lukijoista leimaamaan sen kirjoittajan tietyllä tavalla epäluotettavaksi, rasistiksi, ellei vallan persuksi tai peräti natsiksi.
Näin siitäkin huolimatta, että tottahan tuo on. Kun seuraa Ruotsin lehtiä, niin ei juuri mene päivää, ilman ammuskelua, pommien räjähtelyä, muita väkivaltaisia tapahtumia tai raiskauksia.
Meno on kuin sotatantereilla konsanaan. Harvemmin aseita heiluttelevat Börje tai Åke, mutta tämä kuuluu niihin asioihin, joita uraputkestaan huolta kantavan toimittajan ei juuri kannata mainita, eikä ainakaan korostaa.
” Ei vissiin oikein Suomessa tapahdu rikoksia, kun puolet uutisista tulee Ruotsista”, kirjoittaa joku lukija tämän lehden Facebookissa tänään.
Ei kai niitä Ruotsin juttuja nyt puolia tule, eikä kolmatta osaakaan, mutta muuten kannanotto pitää pitkälti paikkansa. Onneksi Suomessa ei vielä tapahdu samanlaisia rikoksia, ei räjähtele, eikä kaduille kovin usein ammuta ihmisiä. Raiskaustilastoissa on kyllä nähty kasvua viime vuosina.
Suomen poliisin uutislistoilla tavallinen päivän anti sisältää kymmenittäin rattijuoppoja, eli nykyisin enemmänkin huumeratteja, pikku näpistelyjä kaupoissa, kolareita, kapakkarähinöintiä ja tähän aikaan vuodesta jäihin vajonneita pilkkimiehiä. Näitä kaikkia ei tässäkään lehdessä uutisoida. Eikä yleensä myöskään perheriitoja.
Niin Ruotsissa kuin Suomessakin poliisin ja tiedotusvälineiden keinovalikoimaan kuuluu tietyistä asioista ja yksityiskohdista vaikeneminen. Se lienee politiikan alaan kuuluva seikka?
Aikaa myöten kaikkeen tottuu. Ruotsin lehdissä tämänaamuinen teloitus aseella Malmössa kuitattiin vain pikku-uutisilla. Suomessa vastaava teko Tampereella olisi vielä otsikoitu kissan kokoisin kirjaimin.
”Kirjoitanko asian niin kuin se on”, lienee isompi ongelma vanhoille kuin nuorille toimittajille, jotka jo koulutuksesta lähtien ovat sisäistäneet itselleen miten menestykseen tähtäävän toimittajan kuuluu tietyistä asioista kirjoittaa.
