Ruotsi. 16-vuotias Johan joutui ryöstön kohteeksi, jolloin häntä uhattiin myös kuolemalla. Hän pelkää todistaa tekijöitä vastaan ja katsoo, että Ruotsin tulisi ottaa käyttöön mahdollisuus todistaa nimettömänä, kirjoittaa SVT Nyheter.

– Tarvitsen jonkinlaisen suojan, jotta voisin tuntea olevani turvassa. Haluan että voin todistaa ilman, että he saisivat tietää nimeni, hän sanoo.

Useat tuntemattomat tekijät uhkasivat ja löivät Johania, jonka oikea nimi on tässä artikkelissa muutettu.

– Tunsin olevani paniikissa. He eivät olleet vain ryöstäjiä. He eivät halunneet vain matkapuhelinta ja takkiani. Minulla oli tunne, että he halusivat satuttaa minua ja ehkä vain hankkia tavaraa siinä ohessa, Johan kertoo.

Poliisitutkinta on parhaillaan käynnissä. Sekä Johan että hänen äitinsä sanovat, että ainoa tapa, jolla he voivat tuntea olonsa täysin turvalliseksi on, että Johan saa todistaa nimettömästi, mikä ei ole Ruotsissa sallittua tänään. Tästä huolimatta Johan haluaa todistaa, mutta hänen äitinsä epäröi.

– Vanhempana minulla on tässä se ongelma, että välitän vääriä signaaleja pojalleni ja että jollain tavalla osoitan  jonkinlaista epäluottamusta poliisiin ja viranomaisiin, mikä ei myöskään ole hyvä. Mutta samalla meillä vanhemmilla on tärkeintä suojella lapsiaan, hän sanoo.

Poliisin on ollut yhä vaikeampaa saada nuoret rikoksen uhrit ja todistajat osallistumaan poliisin tutkintaan. Usein myöskään vanhemmat eivät halua lastensa osallistuvan. Näin kokevat nuorisotutkijat, jotka joutuvat näitä rikoksia selvittämään.

– Meillä on ollut tapauksia, joissa lapset haluavat osallistua, mutta vanhemmat eivät halua. Se asettaa rajat, kertoo Marcus Warneby, Nackan poliisin nuorisoryhmän johtaja.

Tämän viikon rikos on puhuttanut poliiseja, jotka tutkivat nuorten rikoksia kaikilla Tukholman 17 paikallisella poliisialueella. Niistä 15:ssä tutkijat toteavat, että ongelma on kasvanut nuorten rikoksen uhrien tai todistajien kanssa, jotka eivät uskalla osallistua poliisin tutkintaan. Vanhemmat eivät useissa tapauksissa halua lastensa osallistuvan rikosten selvittelyyn.

– Huomaamme, että huoltajat eivät anna lasten osallistua, koska he pelkäävät lasten altistumista kostolle, sanoo Marcus Warneby.

Poliisin mukaan uhrin uhkaaminen rikoksen yhteydessä on yleistä. Mutta se, että uhkaukset toteutetaan todellisuudessa oikeudenkäynnin vuoksi tai poliisille ilmoittamisen jälkeen, on heidän mukaansa hyvin epätavallista.

– Kokemukseni mukaan pelot eivät useimmiten ole perusteltuja. Yleensä uhka on kuitenkin riittävän tehokas. Pelko on ymmärrettävää, mutta sitä ei aina voida vahvistaa todennäköisyydellä, sanoo Marcus Warneby.

Useat tutkijat ovat huolestuneita kehityksestä ja sanovat, että monia tapauksia ei ole saatu päätökseen, koska kantajat ja todistajat vetäytyvät. Vaikuttaa siltä myös, että hiljaisuuden kulttuuri on levinnyt ja leviää nuorten keskuudessa kaikentyyppisillä alueilla.

– Tämä hiljaisuuden kulttuuri on ollut yleistä vakavassa järjestäytyneessä rikollisuudessa, mutta nyt saman tyyppinen hiljaisuuskulttuuri löytyy myös nuorisorikollisuudesta, kertoo Farstan nuorisoryhmän johtaja Ferhat Kalkan.

Viranomaiset  ovat huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos kehitys jatkuu samaan suuntaan.

– Seuraava riski on, että rikoksista ei edes ilmoiteta. Emme voi tehdä mitään, koska emme koskaan saa tietää, että jotain on tapahtunut. Se olisi katastrofaalista, silloin koko oikeusvaltio kaatuisi jos se tapahtuisi, sanoo Södra Roslagenin tutkinnan johtaja Boxiao Pan SVT:lle.

Kuvituskuva: arkisto.

Aiheeseen liittyen